sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ahdistuskohtauksia ja siivoamista

Joskus se aurinkokin paistaa risukasaan :) (HAHAHA!). Mutta koska se käy täällä piipahtamassa?
Just wondering.

Viimeiset 3 tuntia on ollut elämäni hienoimmat. Tein kahta asiaa samaan aikaan kuten meillä miehillä on muutenkin tapana, kyllä, jos joku epäluuloinen nainen tätä lukee niin luit v*ttu oikein, haista p*ska, tiedän kyllä mikä kävi mielessä(!), asiaan...
    Niin, siivosin, koska olen ollut viikonlopun yksin kotona ja sen voi kyllä huomata, ja katsoin elokuvaa. Watchmen, oli muuten ihan hyvä leffa suosittelen. Pidin eritysesti Rorschach-hahmosta, psykoottinen, ja naamio jossa on jatkuvasti muuttuva mustekuvio ja muutenkin omaa muutaman ongelman.
    Taisin taas eksyä päämäärästäni, älkää tuomitko minua. Siiiiis, *huokaus*, aloitetaan taas alusta, katsoin leffaa ja siivosin. No, sain viestin eräältä tytöltä johon olin kerennyt lyhyessä ajassa ihastumaan (säälittävää), ja kun sanon lyhyessä tarkoitan sitä OIKEASTI muutaman tunnin vaan tuntenu! Olin lähettänyt tälle likalle tuossa noin 24 tuntia sitten viestin jonkin sortin tapaamiselle, tytön olin tavannut perjantaina ja olin saanut hänen numeronsa  yhteiseltä ystävältämme. Mutta kun luulee, että asiat menisivät hyvin, niin no, ne ei mene. Kun puhutaan, että onni potkaisee, niin mua se on kyllä potkinu hampaille muutamaan otteeseen, voisinpa lyödä takaisin, mutta se ei taida olla ihan niin yksinkertaista, hehheh..voivoi..alan säälimään itseänikin, how low person can get?
   Pääsin siis torjutuksi isolla T:llä, oli hieno kokemus, sain sellaisseen pienen söpön hauskan ja muutenkin vallan vallattoman ahdistuskohtauksen. Oikeasti nautin niistä! Ettekö usko? Miksi ette? Mutta sain kuulla, että tällä tytöllä on ollut rankkaa miesten kanssa, niinpä en voi syyttää häntä ollenkaan, huono ajoitus vain itseltäni.
   Nyt olen sitten siivonnut vitutukseen ja pitäisi tässä vielä tiskatakkin ja tehdä läksyt, pitkö yö edessä, mutta ei mua haittaa. Tänään treenit pitkästä aikaan hyvien kavereiden kanssa jonka kanssa voin puhua paskaa sydämeni kyllyydestä. Two Tongues Without Asbest!

P.S.
Sain taas angstattua teille lukijat, tuhannet kiitokset teille, että kestitte jälkikirjoituksiin. Olen ylpeä teistä kaikista, tasapuolisesti ilman minkäänlaista seksuaalista merkitystä. Love you all!

P.S.S.
Ja vielä niille jotka voivat tunnistaa itsensä tästä pienestä tarinasta elämästäni.
Älkää loukkaantuko, nimiä ei mielestäni mainittu kertaakaan. Jaksamisia teillekkin :))

2 kommenttia:

  1. kirjotat tosi hyvin!

    laurabelieves.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura, ei ole tätäkään blogia vähään aikaan tullut päivitettyä.. Ollut vähän muuta hommaa, kuten aina pravuuri selityksiini kuuluu :D

      Poista