Argh, tylsähköäkö?
Tätä kirjoittelen nyt Tampereella, olen täällä tapaamassa siskoa. Saa nähdä mitä täällä tulee tehtyä,
mutta en kyllä jaksa odottaa Poriin paluuta. Pitäisi varmaan olla parit treenit nyt ens viikolla, koska
Two Tongues Without Asbestilla on debyytti 29.10. Nuorisokahvila Uniikissa, eli se tarkoittaa sitä, että palaan tänne Tampesteriin vielä ensi viikolla. Tästä se alkaa!
Mutta nyt ei tuu enää tekstiä. Näkymisiin ja näkymättömiin!
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
Två Tungor Utan Asbest
Eilen oli mitä hauskimmat ja räväyttävimmät treenit, IKINÄ! Monissa random kokoonpanoissa olen soitellut, mutta tämä on varmasti niistä ultimaattisin ja karismaattisin (omaltakin osalta). Mä odotan tältä paljon ja liikaa.
Mutta mitäs muuta? Rugbya tässä pitäis alotella harrastelemaan :D, kaikki sukulaiset on vaan sanonu mua hulluks tai vaan sanonu, että kannattaisko tätä vielä miettiä. No, en mieti, tää on hieno laji.
Äidin reaktio oli kyl paras, näin äitini soitti siskolleni: ''Kuule Tytskä, tiedätkö sä mitä se sun veli on nyt harrastamassa? Rugbya! Tiäks sää mitä se on, se on sitä amerikkalaista jalkapalloa ilman suojia! Siinä pitää olla joko kauhea kaappi tai ihan sairaan nopea, ja onko Matas sun mielestä muka kumpaakaan noista?'' :DD
Mä harrastan mitä mä harrastan, mitä nyt mua nyt parissa treeneissä on potkastu päähän suoraan silmien väliin, mutta sehän kuuluu peliin. Ja nyt ei tartte murehtia läväreitten ottamisesta, ku nehän olis vaan tiellä treeneissä. Ja huomen taas, pitäis hankkia nappikset viikonloppuna ni ei liukuis kauheesti tuol nurmel ja pääsis vähän nopeempaa, ku kieltämättä en oo mikään kaappi, pieni pahainen kitaristi vaan...
Ja tää mun EF vaihto-oppilasvuosi jutut on kulkenu tosi hyvin. Me so happy!
Mut nyt vois alkaa mennä koisaamaan. Hyviä öitä, ja ensi kertaan!
Mutta mitäs muuta? Rugbya tässä pitäis alotella harrastelemaan :D, kaikki sukulaiset on vaan sanonu mua hulluks tai vaan sanonu, että kannattaisko tätä vielä miettiä. No, en mieti, tää on hieno laji.
Äidin reaktio oli kyl paras, näin äitini soitti siskolleni: ''Kuule Tytskä, tiedätkö sä mitä se sun veli on nyt harrastamassa? Rugbya! Tiäks sää mitä se on, se on sitä amerikkalaista jalkapalloa ilman suojia! Siinä pitää olla joko kauhea kaappi tai ihan sairaan nopea, ja onko Matas sun mielestä muka kumpaakaan noista?'' :DD
Mä harrastan mitä mä harrastan, mitä nyt mua nyt parissa treeneissä on potkastu päähän suoraan silmien väliin, mutta sehän kuuluu peliin. Ja nyt ei tartte murehtia läväreitten ottamisesta, ku nehän olis vaan tiellä treeneissä. Ja huomen taas, pitäis hankkia nappikset viikonloppuna ni ei liukuis kauheesti tuol nurmel ja pääsis vähän nopeempaa, ku kieltämättä en oo mikään kaappi, pieni pahainen kitaristi vaan...
Ja tää mun EF vaihto-oppilasvuosi jutut on kulkenu tosi hyvin. Me so happy!
Mut nyt vois alkaa mennä koisaamaan. Hyviä öitä, ja ensi kertaan!
perjantai 9. syyskuuta 2011
Hello, kaikki harmittomat lukijani!
Long time no see! Long time no BBC!
Ah, on hieno aloittaa pitkästä aikaa uusi teksti noinkin humoristisella pläjäyksellä. Mutta siis kuulumiseni ovat vallan mainiot tällä hetkellä, kaikille tietämättömille, aloitin lukion (KA: 7,9), wuhuu! Ja yleisö hurraa....NOT!
Tänään meni koulussa hienosti, oli jotku 1. luokkalaisten ''nöyryytys'' salissa, mutta minä OPKH toverieni kanssa olimme kirjastossa kokouksessa joka olisi PITÄNYT olla silloin, mutta se oli tietenkin peruutettu ilman että meille oli kerrottu. Vietimme 75min siellä sitten dataillen ja minä soitin pianoakin :) me happy.
Sellassiakin uutisia että mä olen hakenut EF:lle (Education First) vaihto-oppilaaksi. Pitäisi olla huomenna jonkin sorttinen haastattelu kaupungilla, kohteena mulla olis Irlanti! Se olis mukava maiseman vaihto vuodeksi, vaikka sieltä tullessani olisin täysi-ikäinen ja olisin lukio kakkosella -96 kanssa :D. Pitäkää peukkuja pystyssä että pääsen vaihtoon, kiitos!
Lisäsin tähän vielä aiheeseen liittyen, irlantilaista punkkia!
Matias kuittaa tältä erää! ''So long, suckers!''
Long time no see! Long time no BBC!
Ah, on hieno aloittaa pitkästä aikaa uusi teksti noinkin humoristisella pläjäyksellä. Mutta siis kuulumiseni ovat vallan mainiot tällä hetkellä, kaikille tietämättömille, aloitin lukion (KA: 7,9), wuhuu! Ja yleisö hurraa....NOT!
Tänään meni koulussa hienosti, oli jotku 1. luokkalaisten ''nöyryytys'' salissa, mutta minä OPKH toverieni kanssa olimme kirjastossa kokouksessa joka olisi PITÄNYT olla silloin, mutta se oli tietenkin peruutettu ilman että meille oli kerrottu. Vietimme 75min siellä sitten dataillen ja minä soitin pianoakin :) me happy.
Sellassiakin uutisia että mä olen hakenut EF:lle (Education First) vaihto-oppilaaksi. Pitäisi olla huomenna jonkin sorttinen haastattelu kaupungilla, kohteena mulla olis Irlanti! Se olis mukava maiseman vaihto vuodeksi, vaikka sieltä tullessani olisin täysi-ikäinen ja olisin lukio kakkosella -96 kanssa :D. Pitäkää peukkuja pystyssä että pääsen vaihtoon, kiitos!
Lisäsin tähän vielä aiheeseen liittyen, irlantilaista punkkia!
Matias kuittaa tältä erää! ''So long, suckers!''
torstai 19. toukokuuta 2011
Breathing is too mainstream!
Pystyy tilaamaan Saksasta uuden kitaran, ja soittamaan sillä innostuneesti nyt kotona : )
''Jos yrität välttää kliseitä kaikissa elämäntilanteissa, eikä sekin ole jo klisee?''
''Jos yrität välttää kliseitä kaikissa elämäntilanteissa, eikä sekin ole jo klisee?''
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
THERE IS NO GODDAMN PICTURES!
En saa leukojani auki, toinen nivel lukittautuu jotenkin ihmeellisesti välillä ja muutenkin kipeä, ja se sattuu ihan sairaasti jos yrittää aukasta suuta. Syöminen sattuu, puhuminen sattuu vähäsen, muttei niin paljoa onneksi ettenkö pystyis puhumaan. Mut on tapahtunut jotain hienoakin, oon voittanut kesätyöpaikan!!! JEI! ja rahaa tulee...
Kevät on alkanut ja lumet sulavat hyvää tahtia, elämä hymyilee, ja sit tuli oksennustauti, onneksi sekin meni ohi... Saa pyöräillä, ja ihmetellä mopoilijoita viritetyillä vehkeillään ja mopoautoja basso jumputuksellaan.
Kyllä keväällä pitää pyöräillä ja nauttia auringosta ja tuulen vireestä (ei meidän nuoruudessamme..), tulee jo hyvä mieli pelkästä ajatuksesta vaikka istuukin hyvin valaistussa huoneessa tietokoneen äärellä kirjoittamassa blogia.
Pitäis hankkia varmaan joku kameran tapainen kesälomaks, ja ottaa kuvia, ni olis sit jotain muistoja tallennettu kuvin ja niitä olis mukava kattella myöhemminkin, ja olis jotain kuvia sit vaik tän blogiin.
Nyt on vaan tylsää tekstiä pieni pätkä. HERE IS NO GODDAMN PICTURES!
Kevät on alkanut ja lumet sulavat hyvää tahtia, elämä hymyilee, ja sit tuli oksennustauti, onneksi sekin meni ohi... Saa pyöräillä, ja ihmetellä mopoilijoita viritetyillä vehkeillään ja mopoautoja basso jumputuksellaan.
Kyllä keväällä pitää pyöräillä ja nauttia auringosta ja tuulen vireestä (ei meidän nuoruudessamme..), tulee jo hyvä mieli pelkästä ajatuksesta vaikka istuukin hyvin valaistussa huoneessa tietokoneen äärellä kirjoittamassa blogia.
Pitäis hankkia varmaan joku kameran tapainen kesälomaks, ja ottaa kuvia, ni olis sit jotain muistoja tallennettu kuvin ja niitä olis mukava kattella myöhemminkin, ja olis jotain kuvia sit vaik tän blogiin.
Nyt on vaan tylsää tekstiä pieni pätkä. HERE IS NO GODDAMN PICTURES!
torstai 17. helmikuuta 2011
Valintoja
Nonii, nyt sain sen M-kortin, vihdoinkin voin todistaa konduktööreille että mä EN OLE 18-vuotias ja kaupoissa henkilökunnalle että OLEN yli 15-vuotias, rankkaa ku ihmistä ei uskota.
Mutta mitäs muuta elämääni, kylmä päivisin ja tylsää iltoina ja muuta yhtä ihanaa, onneksi tuo hiihtoloma alkaa aikaa tehdä muutakin kun nyysätä kotona.
Valinnan vaikeus
Pitäisikö valita halvempi vai kalliimpi, olla yksin tai toisten kanssa, tehdä läksyt, käydä kaupassa, imuroida?
Joka päiväisiä kysymyksi mitä on vielä enemmänkin. Aina tapaamme valita sen vaihtoehdon joka on helpoin vaikka tiedämme että lopputulokset voivat olla kyseenalaisia tai ei-toivottuja. Ja jos joskus teemmekin sen vaikeamman ja epämiellyttävemmän päätöksen niin asiat vaikuttavat menevän väärään suuntaan tai mitä et itse toivonut tapahtuvan ja joskus et itse edes tajua sitä että pitäisi tehdä jonkinlainen päätös mutta et vain mieti asioita tarkasti, sitä sitten kadutaan myöhemmin pahemmassa tapauksessa sitten koko loppuelämä. Ei halua satuttaa ketään vaikka sitäkin ei voi välillä välttää. Tämä tekee valinnasta vieläkin vaikeampaa tulevaisuudessa, eikö totta?
Itse olen aikalailla pessimisti, silloin ei tule koskaan pahjoja pettymyksiä, ja niistä pääsee sitä kautta helpommin yli, jos pitää odotukset matalina. Muutaman kerran odotukset ovat olleet suuret ja toivekkaat tässä muutamien kuukausien sisällä, mutta aina ne ovat menneet pieleen ja olen tullut korkealta ja kovaa, ja satuttanut itseäni sillä matkalla, ja se ei tosiaankaan ole mukavaa.
Haluaisin ettei ketään olisi täysi pessimisti (en ole mielestäni itsekkään aivan :D) koska suuria unelmiakin pitää olla, oli se sitten vaikka mikä, mutta ne pitävät ihmisen pinnalla ja iloisina jos uskovat että lähestyvät päämääräänsä, uskon oikeasti että mikään ei ole mahdotonta, suurten päätösten tekeminen on vain vaikeaa ja niitä ei haluaisi tehdä.
Ja tavalliseen suomalaiseen luonteeseen kuuluukin se, että kaikkessa ajatellaan mahdollisemman negatiivisesti vaikka menisikin hyvin, suomalainen löytää aina jotain valitettavaa joskus pitää vain kaivaa syvemmältä.
Siinä se nyt sitten oli, ja anteeksi heille jotka ovat odottaneet uutta tekstiä, koitan olla vähän aktiivisempi täällä blogissa.
Hyvästit tältä kertaa, ja toivottavasti tämä herätti jotain ajatuksia.
Mutta mitäs muuta elämääni, kylmä päivisin ja tylsää iltoina ja muuta yhtä ihanaa, onneksi tuo hiihtoloma alkaa aikaa tehdä muutakin kun nyysätä kotona.
Valinnan vaikeus
Pitäisikö valita halvempi vai kalliimpi, olla yksin tai toisten kanssa, tehdä läksyt, käydä kaupassa, imuroida?
Joka päiväisiä kysymyksi mitä on vielä enemmänkin. Aina tapaamme valita sen vaihtoehdon joka on helpoin vaikka tiedämme että lopputulokset voivat olla kyseenalaisia tai ei-toivottuja. Ja jos joskus teemmekin sen vaikeamman ja epämiellyttävemmän päätöksen niin asiat vaikuttavat menevän väärään suuntaan tai mitä et itse toivonut tapahtuvan ja joskus et itse edes tajua sitä että pitäisi tehdä jonkinlainen päätös mutta et vain mieti asioita tarkasti, sitä sitten kadutaan myöhemmin pahemmassa tapauksessa sitten koko loppuelämä. Ei halua satuttaa ketään vaikka sitäkin ei voi välillä välttää. Tämä tekee valinnasta vieläkin vaikeampaa tulevaisuudessa, eikö totta?
Itse olen aikalailla pessimisti, silloin ei tule koskaan pahjoja pettymyksiä, ja niistä pääsee sitä kautta helpommin yli, jos pitää odotukset matalina. Muutaman kerran odotukset ovat olleet suuret ja toivekkaat tässä muutamien kuukausien sisällä, mutta aina ne ovat menneet pieleen ja olen tullut korkealta ja kovaa, ja satuttanut itseäni sillä matkalla, ja se ei tosiaankaan ole mukavaa.
Haluaisin ettei ketään olisi täysi pessimisti (en ole mielestäni itsekkään aivan :D) koska suuria unelmiakin pitää olla, oli se sitten vaikka mikä, mutta ne pitävät ihmisen pinnalla ja iloisina jos uskovat että lähestyvät päämääräänsä, uskon oikeasti että mikään ei ole mahdotonta, suurten päätösten tekeminen on vain vaikeaa ja niitä ei haluaisi tehdä.
Ja tavalliseen suomalaiseen luonteeseen kuuluukin se, että kaikkessa ajatellaan mahdollisemman negatiivisesti vaikka menisikin hyvin, suomalainen löytää aina jotain valitettavaa joskus pitää vain kaivaa syvemmältä.
Siinä se nyt sitten oli, ja anteeksi heille jotka ovat odottaneet uutta tekstiä, koitan olla vähän aktiivisempi täällä blogissa.
Hyvästit tältä kertaa, ja toivottavasti tämä herätti jotain ajatuksia.
torstai 27. tammikuuta 2011
Jostainhan pitää aloittaa
Hell-o!
Mitä tästäkin tulee? Jotain kiinnostavaa luettavaa? Joo, olen samaa mieltä (veikkaan siis että vastasit: ''Taas jotain turhaa''), mutta katsotaan mitä mä keksin. Koitan kirjottaa tänne vähintään kerran kuukaudessa jotain mikä voisi naurattaa, ärsyttää, mietityttää, ahdistaa tai jättää muuten vaan teidät kaikki täysin ulkopuolisiksi (jos ketään siis edes lukee tätä).... Jokaisella on vapaus tulkita kirjoittamani asiat omalla tavallaan. Jos jollakin on ideoita tai haluaa auttaa niin ilmoittakaa. Rakentavaa kritiikkiä, kiitos!
Koitan tässä samalla hämmästyttää itsenikin.
Mitä tästäkin tulee? Jotain kiinnostavaa luettavaa? Joo, olen samaa mieltä (veikkaan siis että vastasit: ''Taas jotain turhaa''), mutta katsotaan mitä mä keksin. Koitan kirjottaa tänne vähintään kerran kuukaudessa jotain mikä voisi naurattaa, ärsyttää, mietityttää, ahdistaa tai jättää muuten vaan teidät kaikki täysin ulkopuolisiksi (jos ketään siis edes lukee tätä).... Jokaisella on vapaus tulkita kirjoittamani asiat omalla tavallaan. Jos jollakin on ideoita tai haluaa auttaa niin ilmoittakaa. Rakentavaa kritiikkiä, kiitos!
Koitan tässä samalla hämmästyttää itsenikin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)